Ljubljana oli Itävalta-Unkarin Karniolan provinssin pääkaupunki 1800-luvun lopulla. Sillä oli alle 30 000 asukasta ja kaupunki oli hyvin maalaismainen. Käännekohtana oli tuhoisa maanjäristys, joka iski kaupunkiin vuonna 1895. Heti tämän jälkeen kaupungille laadittiin yleiskaava aikakauden kahden johtavan wieniläisen kaupunkisuunnittelijan – Camillo Sitten ja Max Fabianin – avustuksella. Ljubljanan kaupunkikuva alkoi muuttua nopeasti ja siellä alkoi näkyä ensimmäiset vaikutukset uudesta Secession-tyylistä.

”Secessionin Ljubljana”, jota rakennettiin lähinnä 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana, tarkoittaa kokonaista kaupunginosaa keskiaikaisen vanhan kaupungin ja rautatien välillä. Ensimmäinen varsinainen Secession-tyylin teos, Lohikäärmesilta (Zmajski most), jonka suunnitteli dalmatialainen arkkitehti Jurij Zaninovic, rakennettiin 1901. Max Fabiania ja Joze Plecnikiä, modernin slovenialaisen arkkitehtuurin kahta keskeistä tekijää, pidetään kansainvälisesti wieniläisen modernin taiteen suunnan perustajajäseninä. 

Plecnik osallistui Secession-liikkeeseen ainoastaan wieniläisissä varhaistöissään, kun taas Fabiani antoi Ljubljanalle merkittävällä tavalla aikakauden leiman. Fabianin arkkitehtuuri kehittyi koristeellisesta secessionismista modernistiseen vaiheeseen, jossa hän käytti perinteisiä paikallisia aineksia modernilla tavalla.

Enemmän kuin arkkitehtuuriin art nouveau vaikutti yksityisten ja julkisten rakennusten sisustustyyliin. Sloveniassa oli lukuisia merkittäviä tehtaita, jotka tuottivat koriste- ja käyttöesineitä arkitarpeisiin. Art nouveaun ihanteet innoittivat myös maalaustaidetta ja erityisesti kuvitus- ja graafista taidetta. Keskeinen oli Vesna -niminen nuorten taidemaalareiden ryhmä, jonka jäsenet olivat opiskelleet Wienissä vuosisadan vaihteessa. He omaksuivat wieniläisen Secessionin muotokielen ja sisällyttivät slovenialaisia kansantaiteen aiheita taiteeseensa.