Modernismeksi kutsutun katalonialaisen art nouveaun ainutlaatuinen luonne johtuu perinteen ja modernin näennäisestä ristiriidasta. Se edusti Katalonian omien perinteiden ja historian uudelleen arviointia yhteiskunnassa, joka pyrki olemaan kosmopoliittinen ja moderni. 1890-luvun kuluessa arkkitehdit ja muotoilijat herättivät menneisyyden uudelleen henkiin tyyleillä, jotka olivat luonteeltaan samanaikaisesti keskiaikaisia, arkaaisia ja kosmopoliittisia.

Vuoden 1900 jälkeen suosittiin enemmän eurooppalaisen art nouveaun abstrakteja kaarevia muotoja. Espanja oli puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana ja tästä johtunut taloudellinen hyvinvointi mahdollisti modernismen jatkua aina 1920-luvulle. Tämä tekee katalonialaisen liikkeen erityiseksi verrattuna vastaaviin eurooppalaisiin suuntauksiin.

Modernisme levisi eri puolille Kataloniaa, Baleaarien saaria ja Valencian aluetta. Siitä tuli porvariston tunnusomainen tyyli uusissa teollisuuskaupungeissa ja maakuntien pääkaupungeissa. Modernismen abstrakteista muodoista tuli asuintalojen, kesähuviloiden, julkisten rakennusten, tehtaitten, teollisuusalueiden ja osuustoimintatilojen tunnusmerkkejä.

Barcelonan Eixamplen asuinalueen rakentaminen ulotti kaupunkirakenteen vanhojen muurien ulkopuolelle ja laajensi kaupungin pinta-alaa. Taloudellinen hyvinvointi kannusti rakennusalan investointeihin, kaupunkisuunnittelun uudistuksiin ja uudenlaisen arkkitehtuurin esiinmarssiin.

Katalonian modernismen arkkitehtuurin kolmen suuren mestarin parhaita töitä toteutettiin Barcelonassa. Nämä olivat Antoni Gaudí abstraktisine arkkitehtuurikäsityksineen, Josep Puig i Cadafalch, jolla oli historiallisempi lähestymistapa, ja Lluis Domenech i Montaner, joka keräsi ympärilleen kokonaisen joukon käsityöläisiä ja teollisuudenharjoittajia. Lisäksi oli monia muita arkkitehtejä, mm. Enric Sagnier ja Domenech i Estapa sekä kauppiaita ja teollisuudenharjoittajia, kuten Guellin kreivisuku ja Comillasin markiisin dynastia, jotka olivat viehättyneitä modernismesta ja arkkitehtien, erityisesti Gaudín ja Domenech i Montanerin, merkittäviä tukijoita.